No niin. Alkaisiko edellisestä
blogipostauksesta olla jo riittävästi aikaa? Olisiko aika
päivitellä kuulumisia ja kuulostella päivityksiä? Ehkäpä,
ehkäpä...
Suonette anteeksi hiatukseni. Tässä
on tiivistetysti sanottuna tapahtunut ”asioita” sitten
viimenäkemän. Kuten esimerkiksi se, että kabinetti on vaihtanut
paikkaa jo kahdesti alkuperäisen sijoituksen jälkeen. Älkää
hätääntykö! Tallessa se silti on. Tarkoitin siis rymsteerauksesta
johtuvia paikanvaihtoja...
”Valmiin” pelikabinetin
käyttöprosentti on ollut viimeaikoina harmillisen alhainen. Tämä
johtuu lähinnä siitä, että yksin on aavistuksen tylsä pelailla.
Kissakin on yleensä enemmän tiellä, kuin pelissä mukana. Osansa
käyttämättömyyden syyllisyydestä saa ottaa harteilleen myös
veljeni, jolle lahjoitin kabinetin jämäkoneesta näytönohjaimen ja
kovalevyn.
Pelirintamalta ei kuulu paljoakaan
uutta: olen Nintendon ekassa Turtles-pelissä edelleen jumissa
vesikentässä. Edistystä ei siis ole tapahtunut reiluun
kahteenkymmeneen vuoteen. Aika säälittävää. Tappelupelitkin on
ollut jo pitkään tauolla. Uuden Tomb Raiderin sain pelattua läpi
flunssahuuruissa ja kuumehoureissa, tosin senkin sohvalta vällyjen välistä käsin,
enkä kabinetilla. Ja ai niin! Konsolivalikoimani kasvoi taas yhdellä vuoden heräteostoksella: Nintendo Wii U:lla. Omistan jo kolme peliä sille, eli yhden per silmä...
Sen minkä olen viimeaikoina peliajassa
hävinnyt, olen uhrannut häpeilemättä urheilun alttarille.
Kymmenentuhannen kahdenkäden etuheilautuksen kahvakuulakuukausihaaste on edennyt jo toiselle viikolleen ilman
suurempia ongelmia. Tuntuisi että ”könönen” toimistoryhti on
jo hieman suoristunut ja pituutta on tullut vähintään pari senttiä
lisää. Kuukauden päättyessä lienen yli kaksimetrinen, mikäli
kehitys ei tyssää. Nyt harvinaisen lepopäivän koittaessa on aikaa
kirjoitella tähän blogiinkin. Normaalisti tähän kellonaikaan
ähkisin siis rytmisesti, heilutellen raskaita kuuliani edestakaisin.
Nautipa tästä mielikuvasta hetkinen...
Kabinetti evolvoituu
Jämäkoneen päivät ovat siis luetut.
Kabinetin sydän ei enää syki. Jos joku rohkelikko nyt yrittäisi
herättää ”jämiksen” henkiin paineluelvytyksellä virtanapista, saisi
palkkiokseen vain PC-speakerin valittavan ujelluksen
käyttöjärjestelmän ja kuva-aparaatin puuttuessa. Se on ääni,
jota harva master racen edustaja pystyy kuuntelemaan herkistymättä
ja imitoimatta huonosti jenkkisotilaiden surutorvisooloa.
Koska toimimaton pelikabinetti on yksi
kodin turhimmista huonekaluista, on asialle tehtävä jotain.
Vapaaehtoiseksi pelastajaksi ilmoittautui kabinettikäyttöön
rajusti ylimitoitettu pelikoneeni, joka sai siis samalla häädön
pois olohuoneesta. Mitäs oli liian kovaääninen?!
 |
| Kuva 1. My finger is on the button. *Push the button!*. |
Pelikonepelastuksen myötä kabinetin
pelikokoelma laajeni entisestään. Jatkossa pelaaminen tosin
edellyttänee Xbox360-ohjaimen käyttöä, ellen sitten onnistu
jotenkin integroimaan näppistä ja hiirtä kabitenin pyhään
yhteyteen. No, väheneepä istuminen samalla. Tai sitten peliaika
typistyy entisestään... Ei huonoja vaihtoehtoja siis!
 |
| Kuva 2. No kappas! Sehän kävi rivakasti! |
Nyt täytyisi vielä kääriä hihat ja
asennella DOSBox ja muutama lapsuuden unohdettu klassikkopeli
koneelle, niin olisi taas hetkeksi tekemistä. Eilen onnistuin
asentamaan kokoelmaani Win95-aikakauden äärimmäisimmän
moottoripyöräsimulaation: Road Rashin! Jos ette tiedä mistä on
kyse niin tässäpä esimerkkiä. Joskus esiteinivuosinani minulla ei
ollut tästä kuin demo, jossa oli tasan yksi rata ja yksi kuski ja
yksi motskari, mutta peli teki silti lähtemättömän vaikutuksen.
Tänä päivänä pelistähän on tekeillä myös indiepäivitys Road Redemption, joka vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Ehkä. Ei se
silti alkuperäistä piekse. Ehkä.
Tekniikan osalta kabinetti on
entisellään. Etureunan ”huijausnappi” ei tee edelleenkään
mitään ja Xbox-ohjaimen piirilevyn integrointi toimii noin
90-prosenttisesti (eli siis kaksi nappia ei vielä toimi).
Äänijärjestelmä ja näyttö ovat edelleen silkkaa parhautta.
Äänenlaatu ja kuvan nykimättömyys tekevät ison osan kabinetin
veikeästä tunnelmasta. Näytön 3D-ominaisuudet tuli myös
testattua ja todettua hieman puutteellisiksi. 3D-lasit kun sattuvat
toimimaan vain naurettavan pienestä kulmasta, koska näytön
yläreunassa sijaitseva infrapunalähetin on osittain piilossa
kabinetin runkolevyn takana. Tosin nyt asialla ei ole enää
merkitystä, koska pelikoneeni AMD-näytönohjain ei taida edes tukea
Nvidian 3D-rautaa. Saatte korjata jos olen väärässä. En kylläkään
ole usein väärässä, joten todennäköisesti olen tälläkin
kertaa oikeassa.
Jos minusta ei taas kuulu moneen
kuukauteen, niin älkää suotta huolestuko. Se tarkoittaa vain, että
olen keksinyt fiksumpaa tekemistä. Minusta kuitenkin tuntuu, että
saatatte joutua lukemaan näitä juttuja taas vähän useammin...
Lukemisiin!
