Heippahei
höpönassut!
Taisitte jo luulla,
että Kummitus on kuollut, tai vähintäänkin menettänyt molemmat
kätensä, koska tuoretta tekstiä ei näy eikä kuulu, ja koska
tässä virkkeessä on ihan liikaa pilkkuja, eikös? Tiedoksenne
vain, että olen kuin Angmarin noitakuningas: minua ei voi elävä
mies tappaa, ja naisista en ole vielä ihan varma.
 |
| Kuva 1. Miksi tästä tulee mieleen Fazerin laku-ukko? |
Edellisestä
tekstistä on jo sen verran kauan aikaa, että nyt pystyy jo vähän
analysoimaan elämäntapamuutosten vaikutusta. Välissä on ollut
hyviä päiviä ja huonoja päiviä, päiviä jolloin energiaa on
ollut loputtomasti, ja päiviä jolloin ei ole meinannut päästä
sängystä ylös. On tullut retkahduksia ja parannuksia. Nyt on aika
luodata mikä toimii ja mikä ei.
Pätkäpaasto,
vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio
Kaikki toimii! Minun
tapauksessani orjallinen pätkäpaasto on evolvoitunut käytännössä
hyvin epäsäännölliseksi syömiseksi, jossa ei ole mitään
logiikkaa. Ensimmäiset pari kuukautta olin joka päivä syömättä
keskimäärin 16 tuntia. Jätin siis aamiaisen syömättä ja söin
vain pari isoa ateriaa päivässä. Mitä paremmin noudatin
VHH-ruokavaliota, sen vähäruokaisemmaksi muutuin, ja sen paremmin
kestin nälkää. Hiilareiden syömisellä on ihan selvä vaikutus
mielitekoihin ja impulssisyömiseen ja -ostoksiin. Se, että oma koti
on herkuista vapaa, helpottaa kurissa pysymistä ihan tuhottomasti!
Rasvan lisäämisellä puolestaan on ollut ihan selvä nälkää
hillitsevä vaikutus. Ensimmäiset viikot aloitin päiväni
Bulletproof-voikahvilla, joka piti nälän helposti pois lounasaikaan
asti. Nyttemmin en tarvitse edes voita kahviin, vaan nälkä pysyy
loitolla muutenkin. Kananmunat ovat myös loistava nälkää torjuva
ruoka. Helppo valmistaa ja nauttia. Paitsi että mikromunasta en
tykkää. Haju on liikaa...
Kylmätermogeneesi
(eli hallittu kylmäaltistus)
Toimii! Olen ehkä
aiheuttanut kylänraitilla hieman pahennusta kävelemällä t-paidassa
työmatkoja kylmimmillään -5°C lämpötilassa. Työmatkani on 4,5
kilometriä ja sitä kävelee noin 50 minuuttia yhteen suuntaan.
Kävelen tarkoituksella hitaasti... Myönnän, että pakkasaamuina
olen laittanut takin päälle puolimatkassa, mutta nollakelistä
ylöspäin t-paita riittää hyvin koko matkan. Päässä on pipo ja
käsissä hanskat alle +5°C aamuina. Selkäreppu estää myös
lämmönmenetystä todella tehokkaasti.
En kärsi
vilunväristyksistä enää oikeastaan lainkaan. Työmatkoillakin
takki pitää laittaa päälle pelkästään ulkoisten kylmettymisen
merkkien takia (kädet alkaa punoittaa). Ensimmäiset puoli tuntia
raikkaassa ulkoilmassa on se ”vaikein” osuus, kun keho totuttelee
lämpötilaan. Nenä alkaa niiskuttaa ja kämmenet ja sormet tahtoo
vähän kylmettyä. Puolen tunnin jälkeen sormet notkistuu ihan
kummasti ja tuntuu oikeasti siltä, että säteilee lämpöä! Suurin
kompastuskiveni työmatkakävelyssä on musiikin kuuntelu. Hyvä
musiikki aiheuttaa minussa ”vilunväristyksiä”. Ja pas***
musiikkia en halua kuunnella. Joten toisinaan iho on kananlihalla ja
täysin vääristä syistä...
Niinä päivinä,
jolloin en ole kävellyt töihin, olen yleensä käynyt
jääkylmässä suihkussa. En kuitenkaan vedä sitäkään överiksi, vaan muutama
minuutti riittää hyvin. Oma rutiinini on tällä hetkellä
seuraavanlainen: olkapäät 15+15 sekuntia, rintakehä 15+15 s,
vatsanseutu 15 s ja selkä (niskaan kohdistettuna) 90 s. Pappismainen
liturgisesti laulettava sekuntien laskeminen helpottaa ajan kulumista
kummasti. Kylmä suihkukaan ei enää aiheuta vilunväristyksiä.
Jos
kylmäaltistuksesta pitää pitemmän tauon (useita päiviä),
kylmänsieto heikkenee. Yllätys!
Meditointi (rantaloma)
Toimii! Oma tapani
meditoida on seisoskella ulkona vähissä vaatteissa ja paljain
jaloin 20 minuuttia. Pidän silmät kiinni ja kuvittelen itseni
kuvitteelliselle paratiisisaaren hiekkarannalle. Hento tuulenvire
hyväilee huippukuntoista vartaloani, jostain kauempaa kuuluu
liikenteen ääniä, linnut laulavat, aurinko on nousemassa merestä,
aallot lyövät rantaan. Seison rannalla yleensä yksin. Joskus
läheisiä ystäviäni on jossain lähistöllä ottamassa aurinkoa, uimassa, tai rantakahvilassa nauttimassa aamiaista. Yleensä
vaihdan luontoäidin kanssa kuulumisia ja pyydän siunausta alkavalle
päivälle. Otan paljaiden jalkapohjieni kautta energiaa vastaan ja
luovun vastavuoroisesti vapaista radikaaleistani. Puhdistan siis
kehoani ja ajatuksiani.
Valitettavasti en
ole ehtinyt rantalomalle pitkään aikaan. Jossain kohtaa ensimmäisen
kuukauden jälkeen rutiinini katkesi, ja olen sen jälkeen meditoinut
hyvin satunnaisesti. Harmi, sillä huomasin selvän eron olotilassani
ja esimerkiksi luovuudessani. Nyt pyhä tehtäväni on aloittaa
jälleen säännöllinen meditointi. Ihminen tarvitsee arjesta
irrottavia kokemuksia, ja ainakin itselleni meditointi on siihen
helpoin ja halvin keino. Hyvänä vinkkinä voisin sanoa, että pidä
työpäivän jälkeen puoli tuntia omanasi. Älä vastaa puheluihin,
kuuntele mielimusiikkiasi, huuda täyttä kurkkua, hakkaa
nyrkkeilysäkkiä, tee mitä vain haluat, kunhan saat purettua päivän
patoutumat ja saat aikaa rauhoittua ja siirtyä ”siviiliin”.
Perheesi kiittää ja pinnasi kestää huomattavasti paremmin
vastoinkäymisiä.
Liikunnan
minimoiminen, arkiliikunnan lisääminen, seisova työpiste
Toimii, toimii ja
toimii! Harrastan nykyään hyvin vähän ”perinteistä”
liikuntaa. Olen päässyt kaloriharhaluulosta lopullisesti eroon.
Liikunnalla ei voi korvata esim. huonoja ruokavalintoja. Arvaatko
miksi? Koska epäterveellinen ruoka aiheuttaa kehossa tulehdusta.
Tiedätkö mitä liikunta tekee keholle? Se lisää myös tulehdusta.
Olet siis pian kävelevä tulehduspesäke, jota lisäksi väsyttää
jatkuvasti vaikka ei pitäisi ja joka sairastuu tavallista helpommin.
Tee siis itsellesi palvelus ja pidä vaikka yksi herkkupäivä
viikossa (tai kuukaudessa, jos olet itsekurin ja järjestelmällisyyden
ylijumala). Ja kun käyt liikkumassa, anna kehollesi sen jälkeen
aikaa toipua. Tehokkaasta treenistä toipuminen voi viedä useita
päiviä...
Itselleni kertyy
”tehokasta” treeniä viikossa alle puoli tuntia. En väitä, että
näyttäisin sen takia alasti Daavid-patsaalta, tai muuten erityisen
lihaksikkaalta, mutta omasta mielestäni lihasmassani on vähintään
säilynyt entisellä tasolla, tai jopa kasvanut. Harrastan raskaiden
esineiden nostelemista (kehonpainoharjoituksia), juoksupyrähdyksiä
ja paikallaan hyppimistä (lymfaattista järjestelmää parantavaa
liikuntaa). Kävely töihin ei ole minun kirjoissani oikeaa
liikuntaa, koska syke ei nouse, ja vauhtini sopisi paremmin
Batistini-mainokseen. Työpäivän aikana istun ehkä korkeintaan
tunnin. Modasin työpisteeni seisomiseen sopivaksi korottamalla
näyttöä ja näppäimistöä ja laittamalla pehmeän maton jalkojen
alle.
Joka aamu kuudelta
herääminen ja 6.5 tunnin yöunet joka yö
Toimi niin kauan
kuin toimi, eli tämäkin kaatui rutiinin katkeamiseen. Säännöllisyys
unirytmissä ja heräämisessä on hyvä asia. Aikaa myöten voit
oppia jopa heräämään ilman herätyskelloa. Itselläni tämä
toimi alkuun hienosti. Heräsin muutamaa minuuttia ennen säädettyä
herätystä. Sitten jostain syystä homma ei enää toiminutkaan.
Syytän kissaa, koska en keksi parempaakaan syntipukkia. Nyt olisi
tarkoitus yrittää tätä hommaa uudestaan, kun kissa on leikattu ja
toivon mukaan rauhallisempi öisin... Hyvänä vinkkinä paljastan
tässä, että erityisen motivoiva biisi herätysäänenä toimii
huomattavasti paremmin kuin se inha piip-piip-piip! Itselläni on
tällä hetkellä melodiana
Rambo 4:n tunnusbiisi. Se kestää noin
kolme minuuttia, joka on juuri passeli aika sängystä nousemisen
valmisteluun. Nyt alan kyllä jo vähän kyllästyä, joten
seuraavana herätysliikkeen toimeenpanijana saa toimia
Power Gloven Far Cry 3: Blood Dragonista löytyvä avausraita Rex Colt.
Rajusti referoiden,
edellämainittujen elämäntapamuutosten vaikutus vointiini on ollut
erittäin positiivinen. Osa toimii sellaisenaan, osa hieman
modifioiden. En ole ollut päivääkään kipeänä näiden
elämänmuutosten jälkeen. Flunssan oireita on ollut muutamana
päivänä (vilu, arka kurkku, vuotava nenä), mutta niistä on
päässyt heti eroon kylmäaltistuksella. Painoni on heittelehtinyt
villisti välillä 79.0 - 82.0 kg. Eroa entiseen ei siis ole montaa
kiloa, mutta silti peilistä katsoo ainakin omasta mielestäni aika
erinäköinen veitikka. Eli se massa mikä on pudonnut, on pudonnut
juuri oikeista paikoista. Ja raivokkaasta maca-jauheen käytöstä
huolimatta takamukseni ja tissini eivät ole suurentuneet ainakaan
kovin dramaattisesti. Voin olla tarvittaessa 24 tuntia syömättä
tuntematta silti oloani heikoksi. Jaksamiseni töissä on parantunut.
Stressitasoni on huomattavasti alhaisempi kuin ennen. Pidän itseäni
parempana ihmisenä kuin ennen. Kusi on siis noussut päähän.
Onneksi juon päivän aikana niin paljon vettä, että se ei ole
ikinä kovin vahvaa kusta...
No niin. Koittakaahan pärjäillä taas muutama kuukausi näillä, jos en aikaisemmin saa aikaiseksi. Täältä tähän. Jokohan ensi kerralla saisi taas jotain kabinettiaiheista tänne? Vai pitääkö blogin aihe vaihtaa joksikin muuksi?
