Xbox360:n ymppääminen kabinettiin! Episodi I.

Hola!

Edellisestä tekstistä onkin jo aikaa. Ja se aika on mennyt kaikkeen muuhun, paitsi kabinetin rakentamiseen. Mutta nyt siihen tulee taas muutos. Päätin pitkällisen harkinnan jälkeen lisätä kabinettiini myös Xbox360-pelikonsolin. Alunperin meinasin purkaa pari Guitar Hero -kitaraohjainta ja johdottaa ne uudelleen, mutta niissähän ei olekaan tarpeeksi nappuloita. Ehkä. Siksi päädyinkin googlaamaan ohjeet perusohjaimen purkamiseen ja johdottamiseen. Eli niin kuin noin kuin tuossa kuvassa alla...

Kuva 1. Xbox360-ohjaimen piirilevy ja kytkennät.

Tässäpä oma ohjaimeni torx-avainten avulla räjäytettynä. Näyttää samalta. Jälkiviisas voisi huomauttaa sarkastisesti, että kannattiko valita se ainoa harvinaisempi ohjain, eli Halo 3-konsolin mukana tullut ninjamutanttikilpikonnan värinen yökötys purettavaksi. Huuups...

Kuva 2. Paluuta ei ole...

Sitten vain rapsuttelemaan kontaktipintoja puhtaaksi ja kolvi lämpiämään. Onnistuin näin hyvin!

Kuva 3. Rapsutin, tuo myyttinen hahmo Neuvostoliitosta.

Päädyin purkamaan liipaisinkytkinmekanismit kokonaan pois, koska niitä en aikonut johdottaa. Lisäksi ne sattuivat olemaan LB- ja RB-nappuloiden tinatöppöjen päällä, joten joutivat siksikin roskikseen. Nähtäväksi jää pärjääkö mies ilman. En jaksanut ruveta selvittämään signaali- ja maajohtojen paikkansapitävyyttä, koska lauantaina ei jaksa pingottaa. Seuraava työvaihe sisältää paljon sulaa tinaa ja monta metriä johtoa.

Kuva 4. Taas hämätään kilpailevia juottajia samanvärisillä johdoilla.

Suuren yleisömme hämmästykseksi kaikki kolvatut johdot ja nappulat toimivat kaiken kolvaamisen jälkeenkin normaalisti. Kävin ihan oikeasti kaikki läpi. Great success! Seuraavassa työvaiheessa teknisen näköinen sokeripala ja vielä lisää johtoa.

Kuva 5. Ai että on makiaa...

Ai että miksikö laitoin tuollaisen sokeripalan johtojen väliin? No siksi koska joku laiskuri ei jaksanut kehnon tekosyyn varjolla selvittää signaali- ja maajohtojen paikkansapitävyyttä. Tuollaisesta ruuvattavasta liitinhöskästä ne on tarvittaessa kohtuullisen helppo selvittää ja vaihtaa. Joku sähkötekniikasta paremmin selvillä oleva taho voisi väittää, että signaali- ja maajohtojen järjestyksellä ei ole mitään seksuaalista merkitystä, koska joka nappulalle on omat johtonsa... No mutta on tuo nyt teknisemmän näköinen edes! Ja sitten seuraavaksi kaikkien imppaajien lempityövaihe!

Kuva 6. Tussssssssssia!

Permanenttitussilla sotkin siis alkuperäistä Xbox-arcadetikkuani vastaavat nappulamerkinnät kabinetin nappulalevyyn. Erityistä haastetta tuotti, ei ainoastaan ilotikun peilatut suunnat, vaan myös nappuloiden peilatut paikat. Melkein nousi hiki otsalle... Ja tätä pidemmälle en sitten päässytkään. Parempi lopettaa kun on voitolla.

Tekemättä jäi vielä johtojen yhdistäminen nappuloihin ja ilotikkuun. Täytynee puristella johtoihin sellaiset haarautuvat abikoliittimet, joihin saa myös nuo alkuperäiset johdot kiinnitettyä. Sitten ei muuta kuin sama homma alusta toiselle ohjaimelle... Saiskohan siihen hommaan houkuteltua jonkun jolla on enemmän aikaa kuin minulla? Onko vapaaehtoisia? Yhdelläkin pääsisi jo pitkälle...

Loppuun tuttu vihreä mutantti. Ei kuitenkaan teinininjamutanttikilpikonna...

Xpadderin säätöä ja odottelua

Jahas! Ehtoota...

Taitaisi olla taas korkea aika kirjoitella jotain tänne plokiin. Mitään varsinaisen edistyksellistä ei olla tällä kuluvalla viikolla saatu aikaiseksi, ainoastaan järjestelty bittejä suotuisampaan järjestykseen kiintolevyillä. Kabinetti on siis teippausta vaille valmis. Tai, no... Kun sanon valmis, niin tarkoitan tietysti käyttökunnossa. Se, että kuinka käytännöllisessä kunnossa, on täysin eri asia. Vielä on esimerkiksi ratkaisematta se, tarvitseeko runkoon lätkäistä jonkin sortin virtakatkaisin. Ainakin tietokoneen virtanappi täytyy siirtää koneen runkoon, koska kuka nyt haluaisi kammeta kabinetin irti seinästä aina kun tietokone täytyy käynnistää manuaalisesti? No tietenkin se, joka ei jaksa nähdä vaivaa. Itse sen sijaan pyörin unettomana sängyssä minuuttikaupalla miettien juuri tällaisia käytännön ongelmia ja niiden kauaskantoisia seuraamuksia...

Toinen tai kolmas selvitettävä ongelma (menin jo itse sekaisin) on Xpadder-ohjelmiston profiilinvaihtonappula ja sen sijoittaminen kabinettiin. Xpadder on siis ohjelma, jolla saa muutettua peliohjaimen näppäimet tietokoneen näppäimistön näppäimiksi. Kuten jo jossain muinaisemmassa postauksessa selitin, niin se on oikein kätevää omassa projektissani, koska yhden peliohjaimen saa jaettua kahden eri pelaajan kesken. Näin säästämme luontoa ja vähennämme kiinalaisten piirilevytehdastyöläisten tyytymättömyyttä työoloihinsa, ehkä... Onhan noita vastaavan toiminnon tekeviä ohjelmia muitakin, mutta itselläni on Xpadderista hyviä kokemuksia.


Xpadderin säätöä

Ehkäpä kirjoitan tähän nyt seuraavaksi kuvausta, kuinka sain Bodnarin piirilevyn nappulat toimimaan Mortal Kombatissa. Sehän oli ongelma, josta myös nillitin aikaisemmassa vuodatuksessani. Aikamoinen valittaja tämä blogisti.

Aloitin peliohjaimen toimimattomuuden korjaamisen Mortal Kombat -tappelupelissä asettamalla peliohjaimen nappulat vastaamaan satunnaisia näppäimistön nappuloita. Ei toimi. Jatkoin asettamalla ykkös- ja kakkospelaajan näppäimet omiin profiileihinsa pelissä. Ei toimi. Jatkoin avaamalla Tehtävienhallinnan näppäinyhdistelmällä Ctrl-Alt-Delete ja kaatamalla pelin väkisin. Ei toimi. Jatkoin asettamalla Mortal Kombatin näppäimet oletussäätöihinsä ja ottamalla älypuhelimella kuvan kuvaruudusta. Tämän jälkeen kartoitin korkeimman omakätisesti jokaisen kabinetin nappulan vastaamaan MK:n oletusnappuloita kuvan mukaisesti. TOIMI!!!!¤#"!¤!

Kuva 1. Feel like a baus.

Todellisuudessa onnistuin ainoastaan siirtämään ongelmani kaikkiin muihin peleihin.

Kuva 2. ...

Nyt jouduin kartoittamaan kaikkien muiden pelien nappulat vastaamaan Mortal Kombatin namiskuukkeleita. Onneksi se sujuikin jo sitten rutiinilla. Tällä hetkellä Street Fighter 4 ja Skullgirls toimivat peliin asti päästessä, mutta päävalikossa pitää navigoida näppäimistön nuolinäppäimillä. Harmillista... Täytynee pikaisesti johdottaa se profiilinvaihtonappi piirilevylle. Profiilinvaihtohan toimii siten, että yhteen peliohjaimen nappulaan ohjelmoidaan toiminto, joka vaihtaa näppäinasetelman ennalta-asetetun profiilin mukaiseksi, eli esim. Street Fighter 4:ää varten, jolloin vasemman pelaajan ohjain on Bodnarin piirilevy ja oikean pelaajan Xpadder-säädetty "virtuaalinäppäimistö". Kuulostaa sekavalta, mutta niin se todellisuudessa onkin.

Voisin jatkaa kirjoittamalla päänsisäisestä ajatusprosessistani, joka koskee Xbox 360 -pelikonsolin lisäämistä kabinetin sisuksiin ja sen peliohjaimen modaamista ulkoisia nappuloita varten yhteensopivaksi, mutta minusta tuntuu, että se vain tylsistyttäisi teitä, joten...

Street Fighter -dokumentti!

Shoooooriuuken!

Pikainen postaus kaikille katutappelijoiden ystäville. Eli siis tuommoinen reilun tunnin pläjäys dokumenttia Street Fighter -pelisarjan kehityksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Nauti kohtuudella!

Tässäpä vielä linkki uutiseen, josta itse dokkarin bongasin.