18. lokakuuta 2013

Loppu häämöttää...

EDIT: Jos ei jaksa lukea tekstiä, niin ei o pakko. Voit hypätä suoraa päätä *Jortaaniin ja rakentaa oman kabinetin, kele!* tuon hassun kuvan alapuolelle ja ihailla pelkkiä kuvia.

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun teippari kerkesi muilta kiireiltään teippaamaan kabinetin. Täytyy sanoa, että jälki oli lähes yhtä hyvää kuin renderikuvissa. Ja jos joskus tulee eteen rakentaa toinen samantapainen kabinetti, niin tietää jo mitä tekee toisin teippien suhteen. Tämä ilta meni sen verran pitkäksi, että en malttanut jäädä ottamaan edes valokuvia "valmiista" kabinetista, vaan karkasin hetkohta hakemaan kaupasta pakastepizzan ja ykkösoluen, koska perjantai-ilta.

Okei. Otsikko voi johtaa hieman harhaan. Alkuperäinen tavoite ollaan kyllä saavuttamassa ihan kohtsillään, mutta tuo Xboxin lisäys tuottaa vielä hieman lisätöitä ja päänvaivaa. Ykköspelaajan ohjain on jo johdotettu ja nappuloihin kytkemistä vaille valmis. Kakkospelaajan ohjain pitää vielä johdottaa alkuperäisten johtojen oheen ja nyysiä jostain usb-latausjohto Xbox-ohjaimen piirilevylle. Eli siis pikkujuttuja. Muutenkin näin projektin isoimpien kokonaisuuksien valmistuessa huomio kiinnittyy niihin pikkuseikkoihin, joille suurin osa ihmiskunnasta ei varmaankaan korvaansa lotkauttaisi, mutta jotka allekirjoittaneen mielestä vähentävät kabinetista nauttimisen riemua, jos ei merkittävästi, niin ainakin kyseenalaisesti, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, koska näin pitkää lausetta on enää paha jatkaa järkevästi, etenkin kun viime yön nukkumattomat tunnit alkavat painaa silmäluomia "kiinni"-asentoon. Piste.

Huomenna kuvia! Tai ylihuomenna! Tai sitten kun saan aikaiseksi. Älkää pidättäkö hengitystänne...


EDIT: Kuitenkin pidätitte, niin että nyt sopii päästää se ilma keuhkoista ulos pitkään päristämällä!

Tässä niitä kuvia, mistä oli puhe...

Kuva 1. Etuprofiili.
Kuva 2. Oikea kylki.
Kuva 3. Vasen kylki.
Kuva 4. "Valomainos"
Kuva 5. Ohjaimet.
Kuva 6. Alapää. Huomaa "huijausnappi" vasemmalla yläkulmassa!

Että tämmöisiä tällä kertaa... Lopputulos näyttää yllättävän paljon renderöidyiltä hahmotelmilta, eli hyvin meni! Kuvaushetken ajankohdasta johtuen valomainos ei ihan päässyt oikeuksiinsa, mutta testattu on jo sekin ja hyvältä näyttää. Ei ole edes häiritsevän kirkas. Ohjainlevyn teipistä oli tarkoitus tulla mattamusta, mutta ei onnistunut tällä kertaa, joten kirkaspintaisella sinnitellään. Nykyisellään on kyllä hieman sormenjälkiherkkä... Itse olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Plussapisteet myös siitä, että runko on pysynyt kasassa liimauksen jälkeen. Nyt pitäisi enää keksiä jostain puhtia viimeistellä kytkennät ja asennukset... Puhhuijaa...

5. lokakuuta 2013

Skullgirls-taidetta

Eli taas juttu, joka liittyy hyvin heiveröisellä aasinsillalla kabinettiprojektiin...

Mikä olisikaan parempi tapa kuluttaa lauantai, kuin tehdä taidetta? No, montakin ajatusta tulee mieleen, mutta kynä kädessä se päivä tuli kuitenkin sutattua... Hiljattain uudelleenheränneen luomisvimmani sivutuotteena sain viimein toteutettua pitkäaikaisen haaveeni poiketa paikallisessa Tiimarissa ostamassa kartonkia. Siis semmoisia isoja arkkeja mihin voi piirrellä ja siis siitä konkurssiin menneestä turhakeputiikista. Taiteen jumalat olivat puolellani, ja ehdin onnekseni käydä vielä ennen lopullista sulkemista. Ei tuo Tiimarissa käynti silti oikeasti ollut se pitkäaikainen haaveeni, vaan siis piirtäminen, jonka mahdollistamiseksi oli pakko käydä sekä tussi-, että kartonkikaupoilla.

No, nyt on sitten tussia ja arkkia. Mitäs piirtäisi? Ainoa aihetta rajoittava makutuomari on nelijalkainen, joten kaikki menee. Joten Skullgirlsin valitsin! Eli paljon kaarevaa muotoa ja sarjakuvamaista tyyliä tarjolla. Marimekon plagiointiperinteitä kunnioittaen valitsin lähdemateriaalikseni pelin ohjekirjasta löytyviä otoksia. Käräjillä sitten nähdään! Alla valmiit räpellykset...

Kuva 1. Ms. Fortune.

Kuva 2. Cerebella.

Kuva 3. Sämpylöitä.

Okei. Viimeinen kuva ei liity edes taiteeseen millään lailla, mutta oli pakko valokuvata todisteeksi, että kun mies tekee sämpylöitä omin karvaisin käsin, niin lopputulos voi näyttää kovasti voisilmäpullilta. Näitä tarjoan sitten vielä ensi vuonnakin kaikille vieraille kahvipöydässä, että kovasti tervetuloa! *kjeh-kjeh!*

Noista piirroksista vielä sen verran, että ne tuli siis ensin hahmoteltua heikosti lyijykynällä, sitten ylipiirrettyä tussilla ja lopuksi kumitin ylimääräiset lyijyt pois. Cerebellan kohdalla lopputulos oli parempi, koska Ms. Fortunen kartonki oli jotain hopeapintaista, johon jäi pyyhekumista mattaiset jäljet... Varjostukset tein 0.2 mm tussilla ja viivainta hyväksikäyttäen. Vai hyväksi käyttäen? Enivei. Tehty mikä tehty!