Peliohjainten elektroniikasta...

Tässäpä sähköoppia hyväuskoisille tumpeloille ja töppötiinoille:


Alan ammattinimikkeitä:

Henkilö joka on vastuussa pienjännitejohtojen liittämisestä ja kolvauksesta = "Johtaja" tai "Toimitusjohtaja".
Henkilö joka on vastuussa suurjännitejohtojen liittämisestä ja kolvauksesta = "Kuollut mies" tai "Hyvin pian kuollut mies". (Videoklipin kovat äänet tulevat varmaankin sähkömiesten takapuolista)
Henkilö joka on vastuussa johtojen liittämisen ja kolvaamisen suunnittelusta = "Suunnittelija" tai "Se joka kuolee myöhemmin".


Alan tyypillisiä työvälineitä:

Tina = johtojen yhdistäminen onnistuu helpommin Tinan avulla.
Pihdit = yleisnimike kaikille pihdeille ja leikkureille ja krimppaustyökaluille ja sensellaisille.
Kolvi (varoitus! linkki sisältää kiroilua ja karhukoplan, sekä olohuonetilan erikoista hyväksikäyttöä) = työkalu, joka on aina liian kuuma tai kylmä.
Abiko = vaihtoehto kolvaamiselle. Yleisnimike kaikennäköisille liittimille joita voi puristaa "pihdeillä" johdon kuorittuun päähän ilman kolvia. Ei kuitenkaan videossa näkyvien ihmisten päähän, kai. Abikon legenda on niin suuri, että sen mukaan on nimetty kaupunkikin! Japanissa!

Näillä tiedoilla sitten vaan peliohjaimia johtamaan!

Onneksi joku oli jo aikaisemmin johdottanut ykköspelaajan ohjaimen, josta sai kätevästi otettua mallia. Liekö hommasta muuten mitään tullutkaan...

Kuva 1. Suuren Johtajan kädenjälkeä.

Kuvassa vasemmalla ykköspelaajan vihertävät johdot ja oikealla kakkospelaajan luumunvioletit johdot. Huomatkaa plagioinnin vihreä-violettisokeilta kiinalaisilta estävä johtojen värivalinta, joka aiheuttaa kohtuutonta monimutkaisuutta johtojen erottamisessa toisistaan. Suuri Johtaja on viisain. Siksikin, koska Hän laski päässä ykköspelaajalle käytännöllisen ja todellisuutta vastaavan "kotikenttäedun" johtamalla kakkospelaajalle 20 millimetriä pidemmät johtimet. Tämä antaa ykköspelaajalle noin 0.0000000000667 FPS:n (kuvaa/sekunti) edun kakkospelaajaan nähden. Se on matematiikkaa, ihmiset!

Seuraavana temppuna Johtaja kiinnittää piirilevyn ja johtohässäkän ohjauspaneelilevyn takapuoleen(sa). Näin helpotamme ennaltaehkäisevästi ohjauspaneelilevyn asennusta/purkamista, kun tarvitsee kytkeä/kitkeä ainoastaan piirilevyn USB-johto.

Kuva 2. Johdot niputettu ja niput teipattu ja teippi lopussa.

Ja kappas! Sehän kävikin nopsasti, koska Suuri Johtaja on myös nopein ja kaunein. Nyt sitten enää tikut ja nappulat paikalleen. Ei siinäkään varmaan kauaa nokka tuhise, eikä hippulat vingu.

Kuva 3. Eihän tämä näytä enää mistään kulmasta järkevältä. Edellinenkin kuva oli jo vähän sillä rajalla...

Piirilevyn johdottamisessa ei tarvita missään muualla logiikkaa, paitsi jos haluaa käyttää toiselle ohjaintikulle ristiohjaimelle varattuja koskettimia. Ne pitää saada kerralla oikein, tai kulmasuunnat eivät toimi oikein. Kokeiltu on... Kaikkien muiden nappien kohdalla riittää, että värillinen johto on jossain signaalikoskettimessa ja maajohto löytyy edes jostain. Kuvassa kaksi maajohtoa per puoli, jotka haarautuvat sitten joka napille ja kytkimelle erikseen lyhyemmillä johdoilla.

Alkureiät runkoon porattuani ja ohjauspaneelilevyn koottuani oli aika lähteä metsästämään ruuveja. Metsästysmaastokseni valitsin Tokmannin laajat ruuvilaarit. Tovin passissa seisoskeltuani äkkäsin sen mitä tulin hakemaan. Tai ainakin suunnilleen. Lähimmäksi fantasiaani unelmien ruuvista (englanniksi "screw" kaikille kaksimielisestä mielialahäiriöstä kärsiville) osui 6 mm Torx-uppokantainen porautuva ruuvi. Ja se olikin iso: 60 mm pitkä. Puoletkin olisi riittänyt, mutta joku oli jo vienyt kaikki muut. Nappasin kahdeksan (koska on hyvä ottaa hukkaamis- ja kantarikkovaraa), ja varmuuden vuoksi myös satsin 5x30 varianttia, maksoin 0,77 € kassamummulle, ja pakenin paikalta. Loppureiät porasin 5 mm poralla ja kerralla riittävän syviksi, minimoidakseni MDF:n halkeamisriskin. Ja näin siinä sitten kävi:

Kuva 4. No nyt näyttää paremmalta! Voisi ottaa vaikka kuvan.

Kerrassaan helppoa kokoiltavaa, kun osat on millilleen oikean kokoisia ja kohtalaisen hyvin suunniteltuja. Voi olla näin salaa itseensä ja omaan työpanokseensa ihan vähän tyytyväinen.

Now show me some vinyls!

Hätähousun ensitestaukset

Hoi siellä!

Missä sinä olit tänä historiallisena päivänä, jona kabinetti heräsi ensimmäistä kertaa henkiin? Tunsitko maan vavahtelevan ja harmaapartojen huutavan vuorenhuipulta? En minäkään, mutta olisi se ollut hienoa...

Tänään siis melkein kaikki oli ensimmäistä kertaa samassa kasassa ja yhtä aikaa päällä: jämiskone, monitori, äänipömpeli, LED-valot ja toinen peliohjaimista. Ja kaikki toimi niin kuin pitikin. Sininen savu pysyi laitteiden sisällä ja kabinetti pysyi pystyssä. Alla kuvatodiste tapahtuneesta.

Kuva 1. Melkein jo pelikunnossa!

Ongelmat oikein loistivat poissaolollaan. Sain senkattua monitoritelineen reiät melkein keskelle vanhoja reikiä, ja maalattua kehyksen mustaksi. Ja sotkinkin vain vähän, ja sieltä missä se ei haittaa... Eli siis lähinnä sormia ja takapuolta (kabinetin). Teippauksetkin on jo valmiina ja melkein lähetettykin. Täytynee huomenissa ottaa valokuvatodiste myös siitä takapuolesta (edelleen kabinetin...) ja lisätä tänne rimpsun jatkoksi.

Täytyy näin ensitestien jälkeen sanoa, että ainakin näytön valinta osui ihan kohdalleen! Kyseessä on siis Acerin valmistama HN274H-mallinen 3D-näyttö. Kysytte miksi se osui kohdalleen? No siksi että siinä on tuplasti nopeampi virkistystaajuus kuin perusnäytöissä. Tämä siis maallikollistettuna tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kuva vaihtuu näytössä 120 kertaa sekunnissa. Ja siitä puolestaan on se hyöty, että kaikki liike näyttää lähes yhtä sulavalta kuin vanhoista kuvaputkitelkuista männäaikoina. Ilmainenhan tuo näyttö ei tietenkään ole, kun kokoa on kuitenkin täydet 27". Tämä mies köyhtyi sitä ostaessaan noin 18,51€ per tuuma.


No mitäs nyt on sitten tekemättä?

- Ohjauspaneelilevy (vaimikäsenyoli) pitää vielä mallata kohdalleen ja porata ruuveille reiät runkoon. Ja hankkia ne ruuvitkin jostain.
- Kakkospelaajan ohjain ja namiskuukkelit pitää johdottaa ja kytkeä piirilevyyn.
- Piirilevy pitää kiinnittää runkoon.
- Peliohjaimia varten pitää asentaa jämikselle Xpadder. Ja sitten vielä säätää niin että se toimii...
- Virtajohdot ja muut kaapelit pitää niputtaa ja kiinnittää runkoon.
- Teippaus. Se on myös vielä tekemättä. Ja varmaankin jonkinmoinen rungon siivous pitää suorittaa ennen sitä teippausta.

Siinähän ne pääpiirteissään oli. Ja alla vielä se luvattu takapuoliotos.

Kuva 2. Dat ass. Ja dat mestarimaalari...

Kerroinko jo, että monitoriteline oli ihan susi? No se on. Tai siis reikäjako oli pielessä. Sanovat sitä suunnitteluvirheeksi. Minä hapan... Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, että oletukset ovat vaarallisia? Nyt kerron sinulle: "OLETUKSET OVAT VAARALLISIA! Tai vähintäänkin kiusallisia...". Tämä mies oletti, että 18,51€ per tuuma maksavan 3D-näytön VESA 100 -rei'itys olisi loogisesti kuva-alueen keskivaiheilla, ja suunnitteli monitoritelineensä sokeasti tämän oletuksen vallassa...

Sitten koitti se päivä, kun monitoriteline oli koottu, ja oli aika sovittaa näyttöä paikalleen. Ihmetyksen ja kauhistuksen aalto pyyhkäisi läsnäolijat lähes kumoon, kun suunnittelija näki paremmalla silmällään (katso kuva 3.), että näytön VESA 100 -rei'itys oli paukautettu seitsemäntoista (17) millimetriä (mm) liian ylös! "M-M-Miten tämä on mahdollista nykyajan standardoidussa maailmassa?!!¤" kiljaisi suunnittelija resonoivalla falsetillaan, ja kirmasi takaisin suunnittelupöydän ääreen.

EDIT: VESA-standardin mukaisesti reiät sijoitetaan ilmeisesti näytön takapuolelta katsottuna näkyvän osan keskelle pysty- ja sivusuunnassa. Ei siis kuva-alueen keskelle. Haiskoot pahalle tuon standardin kehittäjät...

"Suunnitteluvirheestä" selvittiin sillä, että suunnittelija suunnitteli näytön ja telineen väliin erikoisen sovitelevyn 3 mm alumiinilätystä, johon porattiin kaksi settiä VESA 100 -reikiä 17 millimetrin välyksellä toisiinsa nähden. Toiseen VESA-settiin kiinnitettiin M5-jatkomutterit ja toisesta setistä sovitelevy kiinnitettiin näyttöön M4-pulteilla. Jos olet pysynyt kärryillä tähän saakka, voit kuvitella, että nyt ne M5-jatkomutterit ovat "oikeassa" kohdassa telineeseen nähden. Sitten vain korialuslevyt molemmin puolin telineen MDF-levyä (jotta paine jakautuu kiristettäessä suuremmalle pinta-alalle) ja M5-pulttia läpi niin että rutina käy (ei käynyt). Ja walaa, eli voilà! Ongelma ratkaistu!

Kuva 3. Se on monokkeli, ei monokikkeli.

Skullgirls! Ja rendereitä...

English speaking minority! Click here for a translation!

Hiplaa! (kuten "hoplaa!", mutta hauskempi...)

Indietappelupeli Skullgirls on julkaistu nyt vihdoin myös herrarodun ratoksi, eli siis PC:lle. Ja se löytyy Steamista, eli höyrystä, kirjoitushetkellä hintaan 13,99€. Ja koska en ensietsimällä löytänyt vielä kelvollista Skullgirls-aiheista arcadekabinettia, niin ajattelin nyt sitten samalla heittää kaiken tähän mennessä tehdyn tarroitustaiteen mappi-Ö:hön pölyttymään ja tehdä freesimpiä SG-aiheisia vinyylejä tilalle. Ja katso! Allahan niistä näkyy jo olevankin rendereitä...

Kuva 1. Skullgirls rulettaa.

Kuva 2. Nappuloita ja tikkuja.

Kuva 3. Pelaajan näkövinkkeliä vähän kauempaa.

Ei hullumpia vaikka itse sanonkin. Kaunista jälkeä saa GIMP:llä ja SolidWorksilla aikaiseksi... Kakkoskuvan alareunassa komeilee jo nyttemmin vanhentunut etuseinän teippi, jonka vaihdoin vähemmän ronskiin Ms. Fortune -aiheiseen narukerähäröpalloon (kolmoskuvan alareunassa). Kylkien pelkistetty mustavalkoinen ilme toimii ihan kohtuullisen hyvin. Etenkin kun näyttäisi siltä, että hahmot pitelevät kabinettia pystyssä (ainakin minusta näyttää siltä tietystä kulmasta ja tietyssä valaistuksessa...). Eihän näin vankkaa kabinettia toki tarvitsisi teippinaisilla tukea, mutta on jännempi, kun teippauksellakin on olevinaan joku kuvitteellinen tehtävä. Ai eikö? Oikealta kyljeltä löytyy hahmo nimeltä Parasoul ja vasemmalta Valentine. Samat kimulit seikkailevat myös kolmoskuvan yläreunan "valomainoksessa", jonka on siis tarkoitus olla läpikuultava ja takaapäin ledikiskolla valaistu. Vaan saapa taas nähdä kuinka käy tosielämässä...


Ja sitten uutissähkeitä muualta maailmasta: Tuo levyosista viimeinen, aikamme legenda: Ohjainpaneelilevy, on saapunut määränpäähänsä viikkojen pyhiinvaelluksen jälkeen. Levy oli selvästi väsynyt matkanteosta ja saikin heti tervetuliaisseremonian päätteeksi pesun ikkunanpesuaineella ja tuoreen kerroksen mattamustaa ruiskurusketusta pintaan. Alla kuvia väsyneestä matkalaisesta ennen ja jälkeen ruiskurusketuksen.

Kuva 4. Ohjainpaneelilevy "ennen".

Kuva 5. Ohjainpaneelilevy "jälkeen".

Seuraava askel on nyt sitten teippauksen viimeistely ja lähettäminen. Loppu häämöttää. Ja koska Chun-Li ei päässyt teippausten mannekiiniksi, ja Street Fighter teemakin sai monoa, lopun totuttuun öYTuub-kasettislottiin on hyvä työntää huonolla aasinsillalla:



Kirjoittelemisiin!

Rungon kasausta

Ah ja voih!

Koitti se ilon ja onnen päivä, kun levyosat valmistuivat.

Kuva 1. Kabinetin levyosat pakun kyydissä.

Niitä sitten päätä pahkaa noutamaan. Täytyy sanoa, että tuli kalliin lastin kanssa ajeltua vielä tavanomaistakin rauhallisemmin. Eli siis todella hitaaaaasti ja turhia nykimättä. Kaikki osat oli mukana mitä pitikin ja jälki oli todella ammattimaista. Tietysti sitä odottikin jotain parempaa kuin käsisahalla ja mattoveitsellä tötöiltyä, mutta lopputulos oli ehdottomasti positiivinen yllätys! Ja tuo pinnoitettu mdf-levy näkyy olevan todella pätevää tavaraa. Teippauskin onnistunee suoraan päälle.

Sain osat ehjänä takaisin hallille, tein loppupäivän työt, ja lähdin kotiin. Jännästi kesken illan tuli sellainen olo, että jotain jäi töihin, joten seitsemän jälkeen lähdin vielä takaisin. Ja totta tosiaan, olihan sinne jäänyt kasa kabinetin osia vaille kokoajaa. Eli ei muuta ku osia sovittelemaan! Matkalta vielä mukaan kasa 8 mm puutappeja ja Erikeepperiä, eli liimaa (niille jotka eivät tunnista nimeä, tai ole sitä vielä joutuneet sormistaan nyppimään).

Puutappikaupassa törmäsin ensimmäiseen kuvainnolliseen betoniporsaaseen. Ne tapit! Ne! Ne on liian pitkiä! Joku idiootti tilasi tapin reiät 8x30 mm tapeille. Mutta ei niitä tässä puutappikaupassa myydä minunnäköisille asiakkaille. Tarjolla oli vain kymmenen millimetriä pidempiä isoveljiä. Oikeat tappikaupat olivat sulkeneet jo ovensa, joten isovelitappi otsassa suuntasin hallille. "Nytpä tekee mieleni porata!" Löysin työpaikkani modernista työkaluvalikoimasta en vintilää, enkä kairaa, vaan ihkaoikean akkuporakoneen ja siihen vielä 8 mm poran. Nyt elämä hymyilee, mutta suunnittelija poraa...

Suurempaa tuhoa aikaansaamatta (sotkua ei lasketa tuhoksi) sain kaikki tappien reiät pöristeltyä isommiksi. Sitten vaan Erikeepperiä reikään ja tappia perään. Ja sama toistui vielä noin kolmekymmentäseitsemän kertaa. Tämän jälkeen kumileka kouraan, välilevyt pullistellen välilevy toiseen, ja sovittelemaan. Kyllä muuten pahaa teki paukuttaa levyjä yhteen. Ihan kuin omaa lasta löisi: "Älä nyt itke, tämä on omaksi parhaaksesi, ettet sitten vanhempana ratkea ja romahda...". Alla lopputulos.

Kuva 2. Runko kasassa.

Kaiken sen liimalla läträämisen ja lapsenlyömisen jäljet näkyvät yllä. No, ei niistä jälkiä jäänyt, mutta siis ihan hyvältä näyttää. Ja katso! Se seisoo omilla "jaloillaan" irti seinästä. En manipuloinut kuvaa juuri millään lailla... Tuolla yläpömpelissä näkyy pönöttävän jo se äänipölkkykin, eli Creativen Ziisound D5. Tänään lisäilin pölkyn ylle vielä ledivalaistuksen mallia IKEA. Seuraavaksi pitäisi sitten vaan viimeistellä teippaukset ja laittaa ne teipparille menemään. Painikelevy on myös vielä työn alla. Kaiken kaikkiaan ollaan silti jo selvästi voiton puolella! Tai ainakin kunniakkaan häviön...

Kuvien photoshoppausta GIMP:llä

Hohoi!

Sunnuntaikooma oli tänään ilmeisen kova (ja johtui siis edellispäiväisestä rannalla palamisesta, ei kosteasta lauantai-illasta). Jopa niin kova, että päätin aloittaa kabinetin teippauksen suunnittelun. Ja aikas pitkälle siinä jo pääsinkin!

Nuukana poikana käyttelen "photoshoppaukseen" ilmaisohjelma GIMPpiä. G:llä. Se on todella hyvä, ja lisäksi todella edullinen. Ja jos jaksaisi, sitä voisi täydentää myös kaikenlaisilla laajennuksilla, joista toiset hyödyllisiä ja toisista ei ymmärrä mitä niiden pitäisi tehdä. Koska sunnuntaikooma, sain aikaiseksi myös käyttää ensimmäistä kertaa tasomaskeja. Jos ketään kiinnostaa mitä kummia ne ovat, katso vaikka englanniksi täältä. Lyhyesti suomeksi sanottuna tasomaskeilla siis säädellään kuvassa olevien ovelien tasojen läpinäkyvyyksiä ja läpinäkymättömyyksiä. Niin helppoa se on, Usko pois!

Kuva 1. Usko pois! Hus! Suksi kuuhun!

Teemaksi tähän kabinettiin ajattelin Street Fighter nelkun Ryua ja Sakuraa. Vähän niinku opettaja vs. oppilas ja silleen. Vasemmalle kyljelle tulee Ryun versio shoryukenista ja oikealle kyljelle Sakuran versio samasta liikkeestä. Nappulalevyyn ajattelin "härnäyskuvia" molemmista vastakkain. Saas nährä kuinka käy. Alla uudet hahmotelmat kylkiteippauksista.

Kuvat 2 & 3. Shoryuken! x2.

Tässäpä "lyhyesti" kuvien luomisprosessi ranskalaisittain:

- pelikuvan tallentaminen .avi-muotoiselle videolle MSI Afterburnerin kaappaustoiminnolla
- kaapatun videon katseleminen VLC-soittimella puolinopeudella ja välillä ruutu kerrallaan
- sopivan kohdan löydyttyä kuvaruutukaappaus VLC:llä
- kuvaruutukaappauksen rajaus GIMP:llä (seuraavat työvaiheet suurimmaksi osaksi GIMPissä...)
- kuvaruutukaappauksen skaalaus kolminkertaisen kokoiseksi
- alfakanavan lisääminen kuvaan, jotta saadaan tausta seuraavassa vaiheessa läpinäkyväksi
- pelihahmon rajaus lassotyökalulla ja taustan poistaminen
- lassotun hahmon reunan pehmennys "taikasauvalla"
- välitallennus GIMP:n .xcf-formaatissa
- kuvakankaan koon kasvattaminen
- kylmän kahvin hakeminen keittimestä ja mikroaaltouunissa lämmitys
- kaiverrussuotimen lisääminen hahmon tasoon (tämä muuttaa kuvan mustavalkoiseksi ja raidallisen näköiseksi, eli aikas pihkuran hienoksi)
- tuotemerkin lisääminen omaksi tasokseen
- tuotemerkin mukauttaminen hahmotason muotoihin, eli suomeksi pirstaloiminen
- tuotemerkkitason ja hahmotason yhdistäminen yhdeksi tasoksi, varjon luomista varten
- "varjotason" tummennus mustaksi
- "varjotason" perspektiivin muuttaminen siten, että valonlähde näyttäisi olevan katossa (no missä ne lamput yleensä tapaavat olla?!)
- kylmenneen kahvin litkiminen mukista ja irvistely päälle
- kylläpäs tulee muuten paljon ranskalaisia viivoja tähän!
- hapettuneiden nachosipsien mussuttaminen
- "varjotason" tasomaskin liukuvärjääminen, jolloin saadaan aikaan varjon häipyminen ylöspäin
- Street Fighter 4 -logon etsiminen netistä ja rajaaminen ja taustavärin poistaminen
- logon lisääminen kuvaan
- valmiiden tasojen mallaaminen kylkilinjojen sisäpuolelle
- taputus selkään itseltä, "Hyvin tehty, possu. Hyvin tehty!"

Ranskalaisia viivoja säästääkseni en maininnut jokaista välitallennusta, koska niitä oli paljon. Suosittelen kaikille ahkeraa välitallentamista! Se polttaa kaloreita ja pidentää eliniänodotetta.

Koko prosessi vei aikaa noin nelisen tuntia. Ensimmäinen kylki oli hieman hakemista ja sohlaamista tasojen kanssa, mutta toinen kylki syntyikin sitten jo ihan rutiinilla ja turhia rutisematta. Seuraavaksi sitten nappulalevyn kimppuun!


Ainiijjoo! Hyviä uutisia kaikille hyvien uutisten ystäville: levyosat on jo tilattu! Nyt vaan odotellaan jännityksellä, että minkänäköistä jälkeä saavat kuvien perusteella aikaiseksi. Hyvin jännä!


Loppuun vielä apua photoshoppaukseen. Siis niille, joilla on varaa oikeaan PhotoShoppiin...

Arvio: Epik FightStick Karton Edition

Tässäpä blogin normilinjasta poikkeava artikkeli. Kyseessä siis melko erikoinen tuotearvio. Ihan puun takaa minua lähestyi kotimainen peliohjainvalmistaja, ja tarjosi tuotettaan testattavaksi. Ei siinä sitten muuta kuin härkää sarvista ja peliohjainta tikusta.

Tiivistetäänpäs olennainen tikusta jo näin alkuun (koska moni koittaa huijata arvioita lukiessa ja hypätä suoraa päätä loppuun ja pilata lukukokemuksen): potentiaalia olisi, mutta toteutus on pannukakku. Koko ohjain näyttää kiireellä kootulta ja viimeistely jättää toivomisen varaa. Ja joissain peleissä se ei toimi. Kaikesta edellä mainitusta juttua jäljempänä.

Täytyy myöntää, että laitevalmistajana tuo Epik ei ole millään lailla tuttu. Valmistajan pr-henkilökin myönsi, että ohjaimia on ihan näihin päiviin asti tehty ilman brandia ja levitetty tiskin alta hyshys-periaatteella. Siinäkin mielessä siis jännä arvio tulossa.

Ulkonäkö ja tuntuma

No siis katso sitä...

Kuva 1. Epik FightStick Karton Edition

Harjaantumaton silmä voisi sanoa... eikun harjaantumattoman silmän kautta tehty visuaalinen arvio voisi katsojan suusta kerrottuna... eikun harjaantumattoman silmin tehty arvio voisi näin blogiin näppäiltynä näyttää seuraavalta: "No sehä ompi paffiloota, johon noinniinottiatuata pultattuna kiinni tikku ja moooonta eriväristä namiskaa!" Kuvitelkaapa päissänne tai päässänne minkänäköinen silmä tuollaisen arvion kirjoittaisi... eikun... No mutta totuus on kuitenkin yllättävän yhteneväinen harjaantumattoman arvion kanssa...

Ohjaimen runkona toimii Karton-nimisestä selluloosajalosteesta tehty laatikko, johon on käsin työstetty läpiviennit johdotuksille ja ohjainkomponenteille. Ulkonäkö on karun pelkistetty, noin niin kuin sinivalkoisten lasienkin läpi katsottuna. Nappuloita ei ole numeroitu eikä nimetty, ja ainoat laatikosta löytyvät merkinnät ovat kuivamustekynällä tehdyn näköiset raapustukset nappuloiden alla ja pohjassa. Johto on pari metriä pitkä ja USB-liitin on kullattu. Hauskana yksityiskohtana tikkuohjain on kiinnitetty runkoon nippusitein ja kotelo on suljettu maalarinteipillä. Kas siinä kiinnitysmenetelmät, joita harvemmin nykypäivänä kuluttajatuotteissa pinta-asennuksina nähdään. Miksiköhän?

Tuntumaltaan ohjain on köykäinen. Laatikko on siis kevyt ja tahtoo välillä liukua tahattomasti ainakin Coward Crouchien ja Shoryukenien yhteydessä. Runko myöskin joustaa välillä intensiivisempien tikun pyöritysten yhteydessä. Liekö tarkoituksellinen ominaisuus, vai runkomateriaalin väsymistä? Komponentit ovat kautta linjan todella laadukkaita: Cherryn kytkimiä, Seimitsun painonappeja ja Kartonia. Harmi, että kokonaisuus on tuntumaltaan osamäärä osiensa summasta.

Nappulat toimivat oikein hyvin, mutta ovat aavistuksen kaukana toisistaan. Luulen, että tässäkin on menty osittain materiaalin ehdoilla. Tikku tuntuu käteen aavistuksen korkealle pystytetyltä ja toimisi varmaankin paremmin laatikon sisäpinnalle kiinnitettynä. Nämä nyt ovat kaikki mutu-tuntumaa, mutta valmistaja voisi ottaa neuvoista vaarin, ja tehdä muutamia korjauksia seuraavaan revisioon...

Loppuarvio

Kuva 2. Apina antaa kolme banaania viidestä.

Häpeä, jos tänne heti hyppäsit alusta, hyi! Takaisin lähtöruutuun ja ala lukemaan uudemman kerran...

Loppukanootti (joo, tiedän että se on kanEEtti, kiitos!)

Ymmärtäkää kanssani, että laitevalmistaja on vasta-alkaja markkinoilla ja vasta hakemassa paikkaansa kaiken maailman Thrustmastereiden ja Logitechien joukossa. Ensiyritykseksi Epik FightStick Karton Editionissa on paljon potentiaalia, kunhan jatkossa huomiota jaetaan myös pikkuseikkoihin, ja maksetaan kokoojalle koko tunnin kokoamisajan edestä. Hiljaa hyvä tulee. Ja julkaiskaa nyt hyvät ihmiset jo joku pätsi millä saadaan tämä toimimaan Mortal Kombatissa! Muuten tulee FATALITY!