Koitti se ilon ja onnen päivä, kun levyosat valmistuivat.
Kuva 1. Kabinetin levyosat pakun kyydissä.
Niitä sitten päätä pahkaa noutamaan. Täytyy sanoa, että tuli kalliin lastin kanssa ajeltua vielä tavanomaistakin rauhallisemmin. Eli siis todella hitaaaaasti ja turhia nykimättä. Kaikki osat oli mukana mitä pitikin ja jälki oli todella ammattimaista. Tietysti sitä odottikin jotain parempaa kuin käsisahalla ja mattoveitsellä tötöiltyä, mutta lopputulos oli ehdottomasti positiivinen yllätys! Ja tuo pinnoitettu mdf-levy näkyy olevan todella pätevää tavaraa. Teippauskin onnistunee suoraan päälle.
Sain osat ehjänä takaisin hallille, tein loppupäivän työt, ja lähdin kotiin. Jännästi kesken illan tuli sellainen olo, että jotain jäi töihin, joten seitsemän jälkeen lähdin vielä takaisin. Ja totta tosiaan, olihan sinne jäänyt kasa kabinetin osia vaille kokoajaa. Eli ei muuta ku osia sovittelemaan! Matkalta vielä mukaan kasa 8 mm puutappeja ja Erikeepperiä, eli liimaa (niille jotka eivät tunnista nimeä, tai ole sitä vielä joutuneet sormistaan nyppimään).
Puutappikaupassa törmäsin ensimmäiseen kuvainnolliseen betoniporsaaseen. Ne tapit! Ne! Ne on liian pitkiä! Joku idiootti tilasi tapin reiät 8x30 mm tapeille. Mutta ei niitä tässä puutappikaupassa myydä minunnäköisille asiakkaille. Tarjolla oli vain kymmenen millimetriä pidempiä isoveljiä. Oikeat tappikaupat olivat sulkeneet jo ovensa, joten isovelitappi otsassa suuntasin hallille. "Nytpä tekee mieleni porata!" Löysin työpaikkani modernista työkaluvalikoimasta en vintilää, enkä kairaa, vaan ihkaoikean akkuporakoneen ja siihen vielä 8 mm poran. Nyt elämä hymyilee, mutta suunnittelija poraa...
Suurempaa tuhoa aikaansaamatta (sotkua ei lasketa tuhoksi) sain kaikki tappien reiät pöristeltyä isommiksi. Sitten vaan Erikeepperiä reikään ja tappia perään. Ja sama toistui vielä noin kolmekymmentäseitsemän kertaa. Tämän jälkeen kumileka kouraan, välilevyt pullistellen välilevy toiseen, ja sovittelemaan. Kyllä muuten pahaa teki paukuttaa levyjä yhteen. Ihan kuin omaa lasta löisi: "Älä nyt itke, tämä on omaksi parhaaksesi, ettet sitten vanhempana ratkea ja romahda...". Alla lopputulos.
Kuva 2. Runko kasassa.
Kaiken sen liimalla läträämisen ja lapsenlyömisen jäljet näkyvät yllä. No, ei niistä jälkiä jäänyt, mutta siis ihan hyvältä näyttää. Ja katso! Se seisoo omilla "jaloillaan" irti seinästä. En manipuloinut kuvaa juuri millään lailla... Tuolla yläpömpelissä näkyy pönöttävän jo se äänipölkkykin, eli Creativen Ziisound D5. Tänään lisäilin pölkyn ylle vielä ledivalaistuksen mallia IKEA. Seuraavaksi pitäisi sitten vaan viimeistellä teippaukset ja laittaa ne teipparille menemään. Painikelevy on myös vielä työn alla. Kaiken kaikkiaan ollaan silti jo selvästi voiton puolella! Tai ainakin kunniakkaan häviön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti