26. heinäkuuta 2013

"Great success!"

Kuva 1. "Great success!"

...sanoi tunnettu kazakstanilainen tv-journalisti. Viittaan lainauksella tänään suoritettuun nappuloiden ja ohjaintikun elektroniseen testaukseen, joka siis onnistui odotusten mukaisesti, eli täydellisesti. Turha vaatimattomuus saa lentää romukoppaa kohti; ehkä menee sukkana sisään, ehkä jää lattialle pyörimään... Mutta antaa kuvan taas puhua puolestaan:

Kuva 2. Elektroniikan testikokoonpano. Nam!

No, ehkä kuitenkin vähän avaan mitä kuvasta löytyy. Harva kuitenkaan ymmärtää elektroniikkavelhon mielenlaatua ja aivoituksia pelkkää kuvaa katsomalla. Äärivasemmalla siis peliohjaimen sauva, eli ilotikku, jonka kaikkiin neljään Cherry-merkkiseen (lue: sikalaadukas) rajakytkimeen on liitetty signaali- ja maajohto. En kysynyt elektroniikanopettajaltani saako sitä sanoa signaalijohdoksi, mutta sanoinpa silti! Ähä!

Katsopa kuvan keskikohdasta tuuman verran vasemmalle ja ylös (tai jos luet tätä mobiililaitteella, niin hyttysen imukärsän verran), niin näet Bodnarin peliohjainpiirilevyn. Sauva on kytketty sen POV eli näkövinkkelinappuloille varattuihin koskettimiin. Keskikohdasta oikealle siirryttäessä näkyvät värikkäät ja valkoiset painonapit, jotka on kytketty piirilevyn nappulakoskettimiin 1-8. Maajohtoja on kokonaista kaksi kappaletta, eli sauvan neljä maata on yhdistetty yhdeksi suurvallaksi, kuten myös painonappien kahdeksan pikkumaata omakseen, vähän niinkuin kylmän sodan Itä vs. Länsi -malliin. Olisikin pitänyt valita nuo johtojen värit vähän kuvaavammin...


Bodnarin peliohjainpiirilevyn luovuttajana sai toimia vanha kunnon lentosimulaattoria varten rakentamani apupaneeli. Alla kuva.

Kuva 3. Elinluovuttaja. Huomaa laadukas johdotus!

Tuo piirilevy on kyllä oivallisen helppokäyttöinen. Niin pätevä jopa, että melkein olisin itse suunnitellut ihan samanlaisen, jos olisin osannut. Johdot liitetään painamalla pienellä tasapäämeisselillä koskettimen päällä olevaa pikku paininta, ja sitten vaan työnnetään kuorittu johto sissään. Eli niin helppoa, että mieskin sen osaa. Ja johdonhan voi kuoria hätätapauksessa vaikka etuhampailla. Suomen hammaslääkäriliitto ei sitä kuitenkaan suosittele, koska liian vähän fluoria. Johdotus on "sikanopeeta", kun ei tarvitse tinailla yhtikäs mitään. Säästyy johdottaja palovammoilta, ja abiko-liittimien valmistaja konkurssilta. *elektroniikanopettajat kautta maan facepalmaavat lähes synkroonissa, "l-l-l-lätsis!"*


Testaamatta jäi vielä toisen peliohjaimen komponentit ja niiden toimivuus samaan piirilevyyn yhdistettynä. Mutta tarkoituksena on siis erottaa Player 2:n nappulat piirilevyltä erillisellä softalla näppäimistön näppäimiksi. Näin teoriassa saadaan samasta palikasta kaksi erillistä ohjainta. Näppäimistöä ei kuitenkaan käytetä erikseen pelaamiseen, joten sen kanssa ei pitäisi olla ongelmaa. Nyt ajankohtaisempaa on kuitenkin levypiirustusten tekeminen, joten jatkotestit saavat odottaa.


Ainiin! Suunnittelija, kokoonpanija ja blogisti palasivat korvesta. Väittivät vakavalla naamalla kävelleensä 33 kilometriä kahdessa päivässä. Siihen nähden naamat olivat yllävän hyvässä kunnossa. Henkilövahingoilta ei kuitenkaan vältytty: rakkoja oli yksi jokaista jalkaa kohden, eli kolme. Ymmärrä tuokin nyt miten haluat!

Kuva 4. Borat say it best!

EDIT: Röh! Täytynee ottaa tunnisteista tuo yhdistelmä korpi+Kiira pois. Tuli nääs ihan yhtäkkiä kymmeniä kattelijoita Äiti-Venäjältä... Suuria Tamperelaisen taitoluistelun ystäviä siälä, tiämmä. Voi toki olla että kaikki ovat myös pelihallilaitteiden perään, mutta epäilen trolliksi. Eikä tätä blogia ole tarkoitus mihinkään taitoluistelun piiriin ulottaa. Sori Kiira!

23. heinäkuuta 2013

Joulu tuli aikaisin...

...eli kabinetin ohjaimet ja nappulat saapuivat kirjattuna kirjeenä lähikauppaan! Oli muuten postin tiskillä harvinaisen hiljaista ajankohtaan nähden. Jonotusaika oli ainoastaan viisi sekuntia. Ois kyllä joku achievement pitäny saada tuosta suorituksesta... Nykyään postin toimivuudessa ei ole juuri kehumista ollut, mutta tällä kertaa noutaja oli tyytyväinen. "Kirje" viipyi matkalla Leipzigistä lähikauppaan 13 päivää.

Kuva 1. Kissa odottaa pahvilaatikon tyhjennystä.

Kuva 2. Kissa kyllästyi odottamaan...


Lootasta löytyi kaikki mitä pitikin. Ensituntuma nappuloiden ja tikkujen käpistelystä jätti positiivisen mielikuvan. Kaikki toimii, siis ainakin mekaanisesti, ja osat näyttävät oikein kestäviltä. Loppuviikosta pitäisi kytkeä vehkeet Bodnarin äiteen pojan piirilevyyn ja varmistaa elektroninen toimivuus, sekä hakata ensitestit Super Street Fighter IV Arcade Editionilla.

Myöhäistä testiajankohtaa selitellään suunnittelijan, kokoonpanijan ja blogistin aikomuksella karata korpeen. Ajallisesti tämä vienee kaksi päivää (sillä oletuksella että eksymisiin ei tuhraannu liikaa aikaa), ja karkaamisen tarkoitus on kävellä jalat sellaiseen kuntoon, että loppuviikon saa hyvällä omatunnolla istua ja näpertää osatestejä ja piirustuksia levyosista...


Kuva 3. Kysymys: "Mikset sää vaan pulttais noita tohon pöytään kiinni?"


Lisää juttua siis loppuviikosta!


17. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen kuva 3d-mallista

Ugh! Tässäpä ensimmäinen kuva kabinetin 3d-mallista. Muutaman tunnin urakka oli tämä, eli yllättävän nopeasti saa jotain näkyvääkin aikaiseksi. Eihän tuo nyt miltään design-kalusteelta vielä näytä, mutta eniveis! Keskeneräistä työtä on turha arvostella. Ja nyt kun tuon kliseen päästin suustani, tai siis eetteriin näpyttelin, niin "sanonpa" vielä senkin, että parannusehdotuksia ja vinkkejä otetaan vastaan! Kommenttia kommenttikenttään!

Kuva 1. 3d-malli.

Laatikon levyosat on tarkoitus pitää mahdollisimman yksinkertaisina, koska kokoojakin on. Levyjen väliset liitokset tehdään pääasiassa liimalla ja puutapeilla, poikkeustapauksissa ruuveilla. Tässä vaiheessa ainoa teetettävä metalliosa on tuo ohjauspaneeli, eli nappulalevy. Tuo yläosassa näkyvä valkoinen muovilevy on vielä hieman mietintämyssyssä. Sille kun pitäisi tehdä jonkinnäköiset urat asennusta varten, jotta sen saa liu'utettua yläkautta irti... No, eiköhän sekin onnistu.

Äänijärjestelmän mallinnus puuttuu vielä kokonaan. Se tulee sijaitsemaan tuolla yläpömpelissä, alaspäin suunnattuna. Voi olla että tungen sinne kotoa löytyvän Creative Ziisound D5:n. Kas siinä muhkeasoundinen laatikko! Kuulostaa huomattavasti kokoistaan suuremmalta. Suosittelen lämpimästi! (Toimii myös androidilla bluetoothin kautta :)

Kabinetin rakennusmateriaalina on tarkoitus käyttää 16 mm MDF-levyä. Pienen verkkohaun tuloksista voidaan vetää hätäinen johtopäätös, että kyseistä levyvärkkiä olisi saatavilla noin 3x1.8 m kokoisena. Kabinetin korkeus voisi siis hyötykäyttää tuon 1,8 m mahdollisimman tehokkaasti. Hieno juttu olisi, jos koko laitteen osat saisi yhdestä levystä. Siihenhän voisi oikeastaan pyrkiäkin! Katsotaan kunhan saan vähän laskutoimituksia suoritettua...

Loppuun hyviä uutisia "panskamaasta": ilotikut ja nappulat on postitettu! Nyssit orotellaan! Ja tietty tehdään levyosista kuvia...


EDIT: Tavoite saavutettu! Ehkä! Tässä kaikki osat (toivottavasti mitään tärkeää ei puutu...) levitettynä samalle levylle. Voi kun joku vielä jaksaisi piirtää mittakuvat niistä kaikista... Kotelo joutui vielä rajulle laihikselle ja menetti syvyydestään hätäleikkauksessa 100 mm. Tämä kannatti, sillä BMI on nyt lähempänä normaalilukemia ja olo on muutenkin energisempi. Evripadi wins!

Kuva 2. Levyosapalapeli.

Seuraava vaihe olisi siis mitoittaa osat ja kysyä tarjousta niiden valmistuksesta. Sitä ennen päästään kuitenkin todennäköisesti jo leikkimään nappuloilla ja ohjaimilla.

Loppuun trollaava Blanka. Koska Street Fighter.


14. heinäkuuta 2013

"Jämiskone"

Kabinetin "sielu" löytyy "jämiskoneen" uumenista. Tässä kyseisen tiettarin syntytarina.


Osien hamstraus

Tietokoneiden kokoamista, purkamista ja päivittämistä harrastavana ihmisenä minulla on taipumusta hamstrata vanhoista koneista jääneitä osia nurkkiini pölyttymään. Näihin lukeutuvat muiden muassa emolevyt, näytönohjaimet, kovalevyt, kaapelit ja tuulettimet. Tämän vuoden alkupuolella sitten heräsin siihen tosiasiaan, että minulla olisi periaatteessa tarveaineet ihan kokonaisen tietokoneen rakentamiseksi. Ainoastaan virtalähde ja kotelo uupuivat, eli puuttuivat.

Suurin osa jämiksen osista löytyi varastosta pölyttymästä, peli-pc:n edellisen päivityssyklin jälkimainingeissa. Jämiksen pohjalta löytyy emolevy mallia ASRock P45XE, vuosimallia 2009. Prosessorin virkaa toimittaa Intel Core 2 Duo E8400. Muistikampaosastolta löytyy 4x2 Gt Kingstonin DDR2 HyperX 1066 MHz. Näyttöä ohjaa Asuksen GTX 570 DirectCU II. Käyttikseksi valikoitui hyllyä pölyttänyt Wintoosa 7 Ultimate. Kotelon luovuttajana toimi vuosia sitten luovuttanut hiilillä ja dynamolla toiminut romu, joka löytyi hallinnurkasta maatumasta.

Virtalähteen ostin muutama viikko takaperin Nettiksestä. Koitin katsoa sellaisen mallin, että virtaa riittää "kevyeen" ylikellotukseen, ja hinta pysyy samalla kukkarolle kohtuullisena. Päädyin Corsairin CX600W V2 -malliin. Modulaarisuudesta en nähnyt erityista etua tässä projektissa. Samaa virtalähdettä olisi siis saanut myös modulaarisena mallimerkinnällä CX600M, mutta hintaakin olisi ollut noin kymppi enemmän.


Kasaus

Tietokoneen kasaamista nopeutti huomattavasti se, että joku fiksu oli jättänyt emon, prossun ja muistit yhteen. Siihen vain sitten kovot ja dvd ja virtalähde kiinni ja roknrol! No, eihän se taas tosielämässä ihan noin helposti mennyt. Ensinnäkin prosessorin tuuletin näytti siltä, että sen jäähdytysmekanismi toimii puhaltamalla pölypalloja jäähdytyssiilin läpi. Käsittääkseni pölypallo toimii jäähdyttävänä voimana huomattavasti tavallista ilmaa heikommin. Saatte toki korjata, jos tiedätte paremmin. Lisäksi joku oli tötöillyt prossun emolevyyn kiinni siten, että lämpötahna näytti tursuavan väleistä sokerikuorrutteen lailla. Vähän niin kuin näin:

Kuva 1. Prosessorin reunat EI sais näyttää tältä.

Päädyin siis toimintavarmuuden ja mielenterveyteni nimissä irrottamaan tuulettimen ja prossun. Putsinki onnistui helposti erittäin helposti syttyvällä puhdistusspreillä. Joku fiksumpi olisi varmaan ottanut kuvia näistä kaikista hienoista työvaiheista, mutta jälkiviisailu lienee nyt tyhmää...

Kasaus jatkui purkamalla antiikkikotelo osiin ja toistamalla edellämainittu putsauskäsittely kotelon osille. Joku kysyy miten kasaus voi muka jatkua purkamalla, mutta tässä tapauksessa kasaus tulee ymmärtää kokonaisvaltaisena prosessina, johon sisältyy yrityksen ja erehdyksen tuomaa ylimääräistä suoritetta. Vauhtiin päästyäni tuli samalla suihkittua oranssia ja valkoista paukkumaalia "emolevylevyyn" ja kovalevytelineeseen. Jos olisin tuolloin tiennyt mihin käyttöön kone päätyy, niin olisin säästynyt koko maalauksen vaivalta ja oranssivalkoisilta kämmeniltä...

Maalin kuivuttua osiin ja käsiin, pääsin jatkamaan kokonaisvaltaista prosessiani. Nyt päästiin siihen kauan kaivattuun kasausvaiheeseen! Eli ei muutaku romut koteloon ja johdot kii! Tässä ensimmäinen iteraatio kokonaisuudesta:

Kuva 2. Jämis kasassa ensimmäistä kertaa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvitelkaapa nyt vaikka sitä sanojen määrää, joka kumpuaa kuvassa esiintyvästä tuuletinarsenaalista, jonka täytyy kantaa vastuu järjestelmän vakaasta toiminnasta ylikellotuksen sanelemassa kuumuuden ja ylijännitteisen pelon ilmapiirissä! Hui!

Kuvan oikeassa laidassa näkyy myös hienosti laitoksen yhdistetty POWER/RESET -kytkin, mallia "vipu ylös" / "vipu alas". Nolona yksityiskohtana mainittakoon, että kokoonpanija kytki ensiyrityksellä POWER-puolen johdot väärin päin emolevyyn ja aiheutti näin mystisen koneen sammumisen kolmen sekunnin käytön jälkeen... Onneksi (?!) tapaus ei ollut kyseiselle kokoonhosujalle ensimmäinen laatuaan, joten vika paikantui muutaman nyrkki leuassa vietetyn minuutin jälkeen.


Loppuun vielä muutoksia, joita kokoonpanossa on tapahtunut kuvan ottamisen jälkeen.

Kovalevykotelo ja dvd-asema ovat poissa. Kovokotelo ei suvainnut ottaa vastaan kolmea levyä, joten se sai monoa. Optisesta asemasta luovuin, koska sille ei ollut mitään tarvetta Windowsin asennuksen jälkeen. Kaiken saa nykyään netistä ja pilvestä. Kovalevyjä on nykyään kolme kappaletta (WD Caviar Black 500 Gt) ja ne on asennettu 5,25" kehikkoon, eli tuohon missä tuo dvd-asema oli ennen. Niiden jäähdytysilmasta vastaa hieman syvemmälle asennettuna aseman alla näkyvä 120 mm ropelli. Virtalähdekin on asennettu kuvan näpsäisyn jälkeen.

Windows asennettiin ensimmäiselle kovalevylle ja kaksi muuta on asetettu toimimaan softapohjaisesti raidoitettuna pakettina, eli kuten RAID 0. Teille maallikoille avattuna tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että tilaa on yhden aseman verran (500 Gt), lukunopeutta kahden aseman edestä, ja toimintavarmuutta paljon vähemmän. Raitalevyä on siis tarkoitus käyttää pelien asennussijaintina, jotta lataustaukojen pituus saadaan minimoitua.

Kotelo on edelleen mallia "hyvin hengittävä", tosin sillä muutoksella, että toinen kylkilevy on asennettu takaisin paikalleen. Kotelon jäykkyys on ilman kylkiä sen verran alhainen, että sitä ei oikein uskalla edes nostella, kun pelkää että näyttis napsahtaa kahtia.


Ylikellotus

Ylikellotukseen lähdetään tässä taloudessa aina seuraavanlaisella asenteella:

Kuva 3. Elämänviisauksia.

No, rajusti yleistäen tietenkin... Riskialtis tyylini on siis gugluttaa mitä samankaltaisella tietokonekokoonpanolla on parhaimmillaan saavutettu, ja sitten tarkoin harkiten koittaa muutamaa pykälää alempia asetuksia omassa myllyssä. Yleensä näin päästään takamus edellä puunlatvaan asti ja sen jälkeen pää edellä kanveesiin.

Intel Core 2 Duo E8400:n peruskellotaajuus on 3 GHz. Tarkoitukseni oli nostaa se tuonne noin neljän tienoille. Muistelen kaiholla ja kauhulla niitä aikoja kun yritin viimeksi ylikellottaa tätä kokoonpanoa. Se ei onnistunut. Tai siis onnistuin siinä, että sain aikaan monta mustikanväristä ruutua, eli tuttavallisemmin BSOD:tä (Bluu Scriin Of Döth). Kaiketi epäonnistuin siksi, että virtalähteeni oli liian alhaista syntyperää. No jaa, ehkä en vain löytänyt sopivia volttilukemia BIOSsiin.

Paras lukema mihin ylsin, siten että kone käynnistyi työpöydälle asti, oli 3.6 GHz. Tämän yli en päässyt, koska en saanut muisteja toimimaan yli 800 MHz taajuudella. Mikä lie siinäkin vikana, kun lupasivat kuitenkin 1066 MHz. No, työpöydälle päästyäni laitoin tietysti Prime95:n pyörimään, niin eikös sekin sitten kosahtanut jo minuutin jälkeen. Päädyin siis vielä pudottamaan ylikellotusta. Tällä hetkellä ollaan tuloksessa 3.5 GHz, eli noin +16% .

Näytönohjaimen osalta ylikellotus oli melko mutkatonta. ASUS GTX 570 DirectCU II on sellainen monsteri, että potentiaalia olisi vaikka mihin. Vehje nielee siis koneesta kolme korttipaikkaa kahden sijasta, ja jäähdytyskin on melko perusteellisesti toteutettu (ja lisänä vielä ne itse lisäämäni 2x120 mm ropellit). Näyttiksen peruslukemat olivat 1900 MHz, 742 MHz ja 1.025 V. Tästä päädyin asteittain lukemiin 1900 MHz, 850 MHz ja 1.088 V. Kyllä ylemmäskin pääsisi, mutta piti tehdä kompromissi tuuletinmelun ja suorituskyvyn välillä. Koska eihän se nyt mukavaa ole, jos pelatessa näyttis ääntelee kuin pölynimuri, mutta pöly ei häviä mihinkään...

Kokoonpanon suorituskyky testattiin 3DMark ohjelmiston demoversiolla. Viimeisimmät tulokset olivat 77896 (Ice Storm), 8188 (Cloud Gate) ja 3861 (Fire Strike). Tulokset ovat siinä 32-37 % hujakoilla, eli taakse jäävät pelikannettavat ja edeltä löytyvät vakavammat peli-pc:t. Verrokkina oman pelikoneeni tulokset olivat 153079, 22108 ja 6403, joilla päästään noin 69-88 % tienoille. Eroa siis on, mutta kabinettikäytössä Jämiksen pitäisi riittää ihan mainiosti. Esim. Street Fighter IV:n benchmark antoi täysillä asetuksilla tuloksen 106 FPS, eli ihan kiva!


Tässä oli nyt lyhykäisyydessään Jämiksen syntytarina. Jätin siitä tylsempiä osuuksia kertomatta. Kertomani osuudet ovat siis niitä vähiten tylsiä, uskokaa tai älkää.

13. heinäkuuta 2013

Projekti "Kabinetti" alkaa

Nyt on taas SE aika vuodesta. Nimittäin se aika, kun on aikaa tehdä mitä huvittaa. Tai ei kai aina huvita, mutta silloinkin voi olla tekemättä mitään... Eli kesäloma-aika!

Sain sitten loistavan idean muutama päivä takaperin. Olin juuri saanut "jämiskoneeni", eli siis tietokoneen, joka on koottu pääasiassa kodin nurkkiin jääneistä päivitysrumban myötä tarpeettomiksi jääneistä jämäosista, valmiiksi. Olipas kökkö lauserakenne tuossa, hyi! No, joka tapauksessa... Koneen valmistuttua jäin pohtimaan nyrkki leukaa vasten tuumailuasennossa, että mihinköhän yleishyödylliseen tarkoitukseen tämän uskomattoman harrastuneisuuden manifestaation nyt sitten omistaisi?

Miten olisi: PELIHALLIKABINETTIIN!?? Hyvä idea, eikös? Eikös??! Jookos?

Eli siis sellaiseen pienen vaatekaapin kokoiseen pelihalleistakin löytyvään viihdekeskukseen, jossa yleisimmin pyörii yksi softa, kuten Mortal Kombatti tai joku Ping Pang Kong. Paitsi että minun kabinetista tulisi astetta parempi, koska sen softia pyörittäisi ihan perus tietokone! Eli mahdollisuus olisi siis pelata jopa useampaa kuin yhtä peliä samalla kaapilla. Eihän se nyt tietenkään yhtä hienoa olisi, kuin se, että olisi monta kabinettia vierekkäin niin kuin pelihallissa konsanaan, mutta tavallaan kuitenkin ihan jees.

Rakastettuni oli melkein yhtä innostunut uudesta projekti-ideastani kuin minäkin, paitsi yhdellä eroavaisuudella. Suhteellisen sanatarkka lainaus ensikommentista: "Et sää sitä sitten kyllä kotiin tuo!". Silloin itkin hetken sisäänpäin.

Ei muuta kuin leuka rintojen väliin ja kohti uusia pettymyksiä, eikun miten se menikään. Guugle auki ja gugluttamaan "arcade cabinetteja". Heti löytyi muutamia ihan kivan näköisiä, joista nyt ehkä eniten omaa mielikuvaa vastasivat Street Fighter- ja Mortal Kombat -peleille omistetut kaapit. Sitten vaan SolidWorks auki ja kökkäreitä pursottamaan. No, ei se nyt ihan tuossa järjestyksessä mennyt. Ensiaskeleeni oli hankkia motivaatiota projektin loppuun saattamiseksi. Eli osia metsästämään!

"Saksa on pas... panska maa!" tokaisi rakastettuni siskontyttö eräissä juhlissa kesken kakunsyönnin. En toki olisi tuota sitaattia julkaissut, mutta kun se toimii erittäin löyhänä aasinsiltana sille, että löysin kabinettiini sisuskaluja kyseisenmaalaisesta nettikaupasta: ArcadeShopista. Sieltä pistin tuota pikaa tilaukseen setin osia, eli ilotikut ja nappulat kahden pelaajan ohjainten tarpeiksi (1 ilotikku + (6+2=8) nappulaa per lärvinaama). Laitan johonkin tulevaan postaukseen tarkemmat tiedot osista ja kustannuksista. Tai ehkä voisin jopa tehdä oman laskelman kustannuksista ja sitten päivitellä sitä aina kun päiviteltävää tulee.

Tarkoitukseni olisi siis tämän blogin välityksellä kuvailla kabinettiprojektini edistymistä ja kaikkea siihen liittyvää. Tervetuloa makumatkalle hienhajuiseen pelihallinostalgianysväykseen! Sallikaa minun toimia ammattitaidottomana oppaananne.


PS. Jos projekti joskus valmistuu, lupaan julkaista ainakin osan kotiinsaattamisseremonian yhteydessä otetuista valokuvista tähän blogiin. Luvassa saattaa olla suuria tunteita ja suurempia mustelmia.