Varoitan heti kärkeen: tämä plökäytys ei liity kabinettiprojektiin millään tavalla. Mene pois, jos muuta odotit!
...
Jokin minua korkeampi voima lähestyi minua kesken kaiken ja teki minulle
tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä.
KV: ”Ottaisitko
vastaan tämän uudenkarhean käyttämättömän kehon, joka on melko
täydellinen? Se pystyy hallitsemaan nälkäänsä täydellisesti,
sillä on lähes rajattomasti energiaa, se on tosi hyvännäköinen,
se ei tarvitse kahdeksaa tuntia unta yössä, herää joka aamu pirteänä kuudelta ja pysyy kunnossa tosi
vähällä vaivalla. Kaiken muun hyvän lisäksi voin lyödä tähän
erikoistarjouksena just sulle vielä päälle, että se sietää
jääkylmiä suihkuja kiljumatta, eikä jätä jarruraitoja kalsareihin.”
Minä: ”Joo.”
KV: ”Oukkidoukki!
Pari pikkujuttua vaan jotka mun on pakko mainita, koska muuten
menetän korkeamman voiman toimilupani... Eli: 1. Uusi kehosi ei
siedä sokeria. Se on suunnilleen niinku kryptoniittia Terikselle. 2.
Kehosi pitää ruokkia klo 12-20 välisenä aikana, muutaman tunnin
joustovaralla. 3. Uuden kehosi henki haisee ei-hyvältä. Miltäs
kuulostaa? Haluatko vielä ottaa tämän kehon vastaan?”
Minä: ”No hyvä
on sitten.”
KV: ”It's a deal!
Kättä päälle. Otan tuon vanhan jämäsi vaihdossa, jos et tee
sillä enää mitään.”
Minä: ”Ei sulla
oo kättä. Mutta sopii noin muuten!”
KV: ”Suullinen
sopimus on myös okei. Ja jos tulet katumapäälle, niin
postimyyntimäinen palautusoikeus on myös voimassa. Eli jos et ole
uuteen kehoosi täysin tyytyväinen, saat vanhan kehosi takaisin.
Alat vaan syödä kuusi kertaa päivässä mitä huvittaa ja milloin
huvittaa, tai vaihtoehtoisesti syödä liian vähän, liikut viisi
kertaa viikossa tai et ollenkaan ja nukut niin paljon tai vähän
kuin huvittaa. Palautuksessa kuluu muutama viikko, riippuen siitä
minkä niminen posti hoitaa toimituksen.”
Minä: ”Mä
suostuin jo. Lähe nyt jo meneen, ennen ku mä muutan mieleni!”
KV: ”Lähetän
vielä varmistusviestin tästä sun tilauksesta sulle korvien
väliin.” *PLIM!*
Minä: ”Joo,
kiitti. *PLOM!* Perille tuli. Kiitos hei!”
KV: ”Toivottavasti
nautitte uudesta kehostanne. Hyvää päivänjatkoa!”
*PUFFFF!*
Suunnilleen
tuollaisen ajatustenvaihdon kävin pääni sisällä tänä aamuna
kesken meditaation. Kyllä. Meditaation. Eihän meditoidessa mitään
pitäis ajatella, mutta mä olenkin tehnyt sitä vasta viikon (en
putkeen), joten antakkee mun olla. Mutta että siis suunnilleen
tuollainen olo oli tänä aamuna istahtaessani katsomaan aamun
uutisia Bulletproof-kannu käsiä lämmittämässä. ”Olen päätynyt
jonkun muun vartaloon. Tavarat on kyllä edelleen paikallaan, eikä
mikään kriittinen mitta ole muuttunut, mutta jotenkin tuntuu silti
siltä, että jokin on erilaista.” Pläräsin aamulla
vaatehuoneessa vaatteita työpäiväksi ja kokeilin huvikseni
pienintä t-paitaani ja farkkujani päälle.
"Miiitääihmettätämänoituusnyton!!??!”, eli päällehän ne
sujahti, toisin kuin paria viikkoa aikaisemmin. SE siis oli muuttunut. Ace Ventura sanoisi:
”Lllläiik ä gläääävv!”. Täytynee nyt vähän avata, että
mistä äijä tässä oikein horisee...
Noin viikko sitten
ostin fluorittoman hammastahnan ja hammaslangan. Siinä se.
No ei.
Aloitin myös
säännöllisen meditoimisen, pätkäpaastoamisen, siirryin
paleoruokavalioon, otin muutamia superfoodeja käyttöön ja lopetin
kaikkien nettistriimauspalveluiden tilauksen. Joku voi kysyä, että
miks hel*?
Psykologin vastaus:
”Kuulostaapa patoutuneelta persoonalta. Tässä yritetään varmaan
nyt jotenkin kompensoida tuota lähestyvää kolmenkympin ikää
tekemällä näennäisiä parannuksia elämänlaatuun, jotta
saataisiin menneisyyden synnit anteeksi.”
Luolamiehen vastaus:
”GROK!!!” *heittää yläfemman*
Minun vastaukseni:
”Miksi ei? Haluanko ottaa elämäni lopultakin haltuun, vai jätänkö
sen edelleen yhteiskunnan ja television hoidettavaksi? Olenko niin kompulsiivinen
syöjä, etten voi luopua esim. leivästä tai limuista? Kaipaanko
tv-sarjoja tai penkkiurheilua niin pahasti, että saan ihottumaa? Haluanko olla toistuvasti väsynyt ja mahdollisesti
jopa masentunut? Entä olenko valmis kokeilemaan jotain radikaalia
saadakseni aikaan muutoksen? Vieläpä ilman mitään takuuta onnistumisesta? VOI KYLLÄ!
Viikko on nyt
kokeiltu. Olen täysin tyytyväinen. Tai no. Ajoitus näille
muutoksille olisi voinut olla parempi. Esim. ENNEN kesälomaa... Mutta uutta kehoani en palauta.
Mahdatte ponderoida,
paremman lainasanan putteessa, mikä puolestaan voi saada aikaan näin
merkittävän potkaisun elämän persuksille? Siitä hammastahnasta
se kaikki ihan oikeasti lähti...
Tähän väliin
diskleimeri: en väitä enkä todista, että mikään jäljenpänä
mainituista teksteistä/videoista perustuisi absoluuttiseen totuuteen, tai
toimisi yleismaailmallisesti kaikilla, koska ne ei vaan toimi niin. Voin
ainoastaan kertoa omista kokemuksistani. Pessimistit ei pety ja
suurin osa ei uskalla edes kokeilla. Mutta siinä se jutun juju
piileekin: pitää uskaltaa! Suuri osa muutoksesta tapahtuu kuitenkin
loppujen lopuksi pelkästään siellä oman pään sisällä, ja
pelkällä uskollakin voi olla merkittävä vaikutus lopputuloksiin.
Lukemalla ja katsomalla linkkien takaa löytyvää materiaalia saatat
muuttua pysyvästi, tai saada ainakin tarvittavaa motivaatiota muutoksen aloittamiseen. Tai sitten et usko puoliakaan näistä
"höpöhöpöjutuista" ja jatkat iloista päivänkakkaraelämääsi hypellen ja laulellen kuin Tom Bombadil. Sanottakoon se
nyt tässä, että kohtuullisen sujuva englannin kuultu ja luettu
ymmärtäminen auttaa elämässä pitkälle, alalla kuin alalla. Joten
sanakirja käteen ja opettelemaan!
Ja nyt vielä hetkeksi takaisin
protagonistimme proosaan...
...Ketjureaktion
tavoin aloin imemään triplapillillä tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta.
Aloitin Karppaajan suositukset -blogista lukemalla fluorihammastahnan haitoista. Katsoin jutussa mainitun dokumentin. Sitten päädyin
lukemaan ja katsomaan videoita motivaatiosta, Bulletproof-kahvista, tyydyttyneistä rasvoista (2),
Dave Aspreysta, The 21 Conventionista, pätkäpaastosta (2),
biohakkeroinnista, sokerin vaaroista (2), meditoinnista... Lista on
loputon. Okei, ei viikossa nyt määräänsä enempää videoita ehdi
katsoa, mutta ne jotka katsoin, tekivät lähtemättömän
vaikutuksen. Jokin naksahti pääni sisällä: ”Meitä on
huijattu!”.
 |
| Kuva 1. Morpheus tietää. Ja jos ei tiedä, arvaa. |
Mitä sanoisit, jos
joku tulisi kertomaan sinulle naama peruslukemilla, että lapsesi keskittymishäiriöt johtuvat rasvattomasta maidosta ja sokerista? Tai että
suunnilleen yhtä suuri osa kokistölkin ja olutpullon sisältämistä
kaloreista päätyy maksallesi poltettavaksi? Mitä jos joku tulisi
sanomaan, että ei ole syönyt yli vuorokauteen ja tuntee olonsa
silti ihan normaaliksi? Entä jos joku tulisi sanomaan että ”syö
enemmän, niin laihdut”?
Kaksi viikkoa sitten
olisin sanonut: ”Mene heimoosi ituinen hippi. Puheesi on silkkaa
kuraa korvissani.”, tai ehkä: ”Kiitos, mutta jätän väliin
tällä kertaa.”
Nyt sanoisin:
”Kaikkeen sitä onkin pienenä uskonut.”, tai kenties: ”Miksei
näin tärkeitä juttuja kuule telkusta?!”
Ja näistä asioista
ja omista kokemuksista lisää juttua sitten joskus myöhemmin...
Täältä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti